Tunnelmia työharjoittelusta

Toinen viikko Huessa on lähtenyt käytiin ja pakko on myöntää, että kotiuduttu on hyvin! Muutimme uuteen hotelliin lauantaina, koska emme ole tyytyväisiä aikaisemman hotellin palveluihin ja sen sijaintiin. Muutimme nyt täksi viikoksi "turistikadulle", josta löytyy helposti kaikki palvelut. Huoneen hinta on 11€/yö, johon sisältyy aamiainen (ei pelkästään noodelikeittoa, huh!). Hotelli on todella siisti ja henkilökunta osaa puhua englantia. Saimme kuitenkin tarjouksen asunnosta, josta löytyisi kolme makuuhuonetta ym. Meinaamme mennä sen katsomaan jo tällä viikolla, jos vaikka saisimme siitä pysyvämmän ja edullisen kodin :)

Suomen peli Nooran kännykästä ( mistään tv:stä ei näkynyt )

Tytöt drinksuilla

Työharjoittelu sairaalassa on alkanut mukavasti. Sairaala on todella positiivinen yllätys kaikinpuolin! Ennakko odotukset olivat aivan jotain muuta... Sairaala on siisti, siellä on henkilökuntaa (ammattitaitoista) ja potilaita on tähän asti ollut yksi / per sänky. Olemme olleet viime viikon ja tämän viikon sisätautien osastolla ja vastaanotto on ollut hyvä. Meidän kanssa on ollut aina meidän "tuutorit" - kaksi vietnamilaista sairaanhoitaja tyttöä. He puhuvat sujuvaa englantia hieman omalla tyylillään, mutta kommunikointi sujuu melko hyvin.

Huen yliopisto

Tytöt lähdössä harjoittelusta "kotiin" ( ostettiin omat polkypyörät kaikille ).

Sairaalassa olemme saanet tutustua tuuroreidemme avulla potilaisiin. Myös pieniä tutkimuksia olemme saanet tehdä ( turvotusten kokeilua ym.). Myös muutama osaston lääkäri on käynyt meitä tervehtimässä sekä yksi naislääkäri päätti myös tentata meidän osaamista hoitotyöstä.

Sairaalassa meille on tarjottu jo lääkehoidon toteuttamista, josta yhdessä tuumin päätimme kieltäytyä, koska täälä on erilainen tapa antaa lääkkeitä. Lääkkeet annetaan pääasiallisesti suonensisäisesti ja vasta toissijaisesti lihakseen. Sairaanhoitajat ovat täälä todella näppäriä käsistään ja lääkehoidon toteuttaminen onnistuu todella luontevasti.

Sisätautien osastolla on tällä hetkellä potilaita noin 70-80 ja lääkäreitä noin 15-20, hoitajia noin 15. Omaiset tekevät potilaiden perushoidon, joten hoitajan rooli on täälä tutkia ja toteuttaa lääkehoitoa. Omaiset myös tuovat potilaille kaikki ruuat sairaalaan, sillä sairaala ei niitä heille tarjoa. Omaiset ovat täälä siis todella tärkeässä roolissa! Havaittu on myös, että jos potilaalla ei ole omaisia paikalla, naapuria autetaan ehdottomasti joka asiassa :)

Sunnutaina Erkka saapui Hueen kahden viikon lomalle ja toi mukanaan ruisleipää jota olikin jo todella ikävä! Säät onneks on vaihtunut paremmiksi ja lämpö hellii meitä oikein kunnolla (26-30 astetta). Tänään suuntasimme heti työpäivän jälkeen rannalle skoottereilla. Skootterit lähtivät 4 €:n hintaan, mutta huijatuksi tultiin kun vuokraaja vei meidät hakemaan bensaa. Kolmeen skootteeriin saimme yhteensä 6 litraa bensaa josta maksoimme 15 € eli aivan törkeän hinnan... Ranta kuitenkin löytyi kivuttomasti ja löysimme uuden mukavan paikan, jossa sai makoilla säkkituoleilla tai bambu-mökissä.

Iltaa viettämässä tuutoreidemme kanssa Parfyymijoen rannassa

Paikallisella torilla.

Family Home ravintolan kalaa

HUI HUE!

Hueen saavutiin lauantaiaamuna ja alkutunnelmat taksissa olivat tytöillä kovin mietteliäät - landellekko päädyttiin? Noh, alku ajatteluista selvisimme ja olemme jo ihastuneet Hueen. Hue on entinen Vietnamin pääkaupunki ja asukkaita kaupungista löytyy yli 333000.

Lauantai ja sunnuntai päivät menivät tutustuessa kaupunkiin. Peruspalvelut ovat löytyneet, mutta pesula on vielä tämän päivän etsintä listalla. Huomiseksi olemme varanneet pyörät, joilla meinasimme heti aamusta polkea sairaalalle työharjoitteluun. Saa nähdä miten selviämme liikenteen joukossa (pyörällä pitää pyöräillä muun liikenteen joukossa...)

Hue on kuuluisa kasvisruuastaan, jota myös sattumalta pääsimme syömään ja hyvää oli! Katukeittiöön myös uskaltauduimme ja teimme myös tilauksen silmät kiinni vietnamilaiselta ruokalistalta... Ruoka oli hyvää, mutta varmaa tietoa ei ollut mitä suuhumme laitoimme. Hotelille päästyämme selvitimme asiaa ja yllätyksenä löytyi friteeratut sammakot tilatuksestamme ( sekä äyriäisrisotto). Kyllä siinä osalla tytöistä hieman hymy hyytyi! Joskus sitähän on sanottu, että tieto lisää tuskaa. Itselleni kuitenkin jäi hyvä fiilis :)

 

 

 

Ruokalista vietnamiksi

 

 

Kuvia sunnuntain rantareissulta:

 

 

Tänäaamuna oli tarkoitus aloittaa työharjoittelu paikallisessa sairaalassa. Yhteyshenkilöt ei kuitenkaan olleet ottaneet meihin minkäänlaista yhteyttä eikä myöskään vastanneet sähköpostiimme. Eilisen päivän arvuuttelimme mitä tekisimme asialle ja päädyimme siihen, että menemmä paikan päälle noin yhdeksän maissa. Aamulla suuntasimme aluksi sairaalan päivystykseen, josta emme hyötyneet mitään. Päivystys oli täynnä paikallisia ja yksi ainoa ihminen osasi sanoa muutaman sanan englantia. Hän ei kuitenkaan tuntenut kysymäämme henkilöä. Emme kuitenkaan lannistuneet vaan lähdimme etsimään yliopistoa, jonka myös sattuman kaupalla löysimme!! Kävelimme ensimmäiseen "opettajan huoneeseen", josta emme myöskään saaneet apua. Käytävällä kuitenkin käveli "lääkäri" joka puhui kohtuullista ja selvää englantia. Hän tunsi etsimämme henkilön ja soitti hänelle ilmottaksee että etsimme häntä. Kyseinen mies oli todella innostunut meistä ja kertoi myös itse olleensa Suomessa työmatkalla ja asuneensa myös Hämeenlinnassa noin kuukauden :) Pieni on maailama...

Jäimme käytävälle odottamaan yhteyshenkilöämme "lääkäri" miehen poistuttua. Odotimme mieshenkiön tulevan meitä vastaan, mutta hetken kuluttua paikalle ilmestyi englantia puhuva nuori mukava nainen, joka johdatti meidän yliopiston kolmanteen kerrokseen odottelemaan yhteyshenkilöä.

Asiat selvisivät ja saimme tietää missä osastoilla olemme milloinkin. Tapasimme samalla myös jonkilaisen "pomon" sekä neljä tuutori opiskelijaamme. Me neljä tyttöä kuljemme aina yhdessä, sillä samaan sairaalaan on myös saapumassa toinen suomalaisryhmä (kolme opiskelijaa / Diakista). Huomenna aloitamme virallisen harjoittelun klo: 8:30 sisätautien osastolla. Työharjoittelumme tulee koostumaan sisätaudeista, kirurgiasta, gyne / synnytys sekä lasten - ja nuorten osista. Työharjoittelumme loppuu 18.4, jonka jälkeen lähemme kiertelemään Aasiaa.

Asiat ovat siis hyvällä mallilla ja huomenna saammekin jo ensimakua työharjoittelusta! :) tänään kävimme myös tutustumassa viiteen hotelliin ja taisimme myös löytää mieleisen johon muutamme lauantaina. Nykyinen hotelli on turhan kaukana keskustasta / sairaalasta sekä internetyhteys on heikko. 

Hanoin nähtävyyksiä ja elämää

Tässä hieman kuva koostetta eilisestä päivästä:

Kirjallisuuden temppeli

Kilpikonnat, jotenkin pyhä asia vietnamilaisille?

Katukeittiön herkkuja - Bun cha

Noora maistelemassa lounasta

Katukeittiön mukava tuoli. Ei lahonnut alta!

Paikallinen vessa.

Paikallisia ihmisiä myymässä hedelmiä.

Taulu vangituista.

Hoa Lon - ranskalaisten vuonna 1896 rakentama vankila. Paikka tunnetaan nykyään paremmin nimellä Hanoi Hilton. Osa rakennuksesta on purettu, mutta jäljelle on jäänyt muutama selli, varastotiljoja ja giljotiini.  

Thap Rua eli Kilpikonnatorni -->

Mua roi nuoc eli vesinukketeatteri. Matkaopas kirjan mukaan Hanoin-kävijälle pakollinen nähtävyys! Oli kyllä hieno kokemus ja ainakin erilainen :)

Hanoi

Hanoihin saavuimme tiistai-iltana kuuden aikaan illalla. Viisumit saimme kätevästi lentokentältä ilman ongelmia. Hintaa kolmen kuukauden viisumeille (jolla pystyy poistumaan myös maasta kesken tuon aikana) maksoi noin 100€. Lentokentältä jatkoimme matkaa hotellille taksilla. Ensimmäinen taksikuski yritti veloittaa meiltä hieman isomman summan, jonka myös heti tajusimme ja vaihdoimme kuskiin, joka suostui laittamaan mittarin päälle. Noin 40 kilometrin matka maksoin 15 €. Matka oli melko hurja. Liikenne on kyllä oikean puoleinen, mutta ajotyyli on täälä todella eri kuin Suomessa.

Hotelli on Hanoin vanhassa kaupungissa ja sijainti on todella hyvä. Hotelli on siisti ja henkilökunta on mukava sekä ovat myös englanninkielen taitoisia. Eilen kiersimme vanhaa kaupunkia, kävimme katsomassa punaisen sillan jonka kautta pääsimme tutustumaan temppeliin ( noin 1 euron hinnalla).

Ilma on Hanoissa viileä, lämpöasteita on noin 15 astetta. Vettä on tihuttanut vain hieman. Kovasti odotamme jo, että pääsemme Huen, jossa pitäisi Forecan mukaan aurinko paistaa ja olla lämmintä lähemmäksi noin 30 astetta :)

Ruoka on ollut maistuvaa ja olemme saanet helposti sitä mitä olemme myös tilanneet. Paikalliseen katukeittiöön emme ole vielä rohjenneet, koska harvassa niissä on minkäänlaista listaa josta ruokaa voisi tilata. Mutta ehkäpä senkin aika koittaa...

Matkaseuran blogit löytyvät osoitteista:

http://ainonrepussa.blogspot.com/ & http://kaukanakotipuolesta.blogspot.com/

Täältä tullaan VIETNAM!

No niin, tänään se päivä koitti ja lähtö on aivan juuri. Lento lähtee kohti Bangkokia 18:30 ja pitkä matka on tiedossa, mutta ehkäpä tämä kaikki on sen arvoista. Valmisteluita on tehty yli puoli vuotta, rahaa on mennyt paljon ja vielä tulee menemään (mutta sitähän varten on töitä raadettu koko syksy). Tuliaisia on ostettu (salmiakki kossua ja mustikka viinaa), itselle hankittu salmiakkia sekä purkkaa ja rinkka on täytetty viimeistä tilaa myöden. Näyttää siltä, että matkalta on ostettava uusi isompi rinkka, sillä uskon että sieltäkin jotain mukaan tarttuu!

Jännitystä on havaittavissa vain hyvin vähän. Matkaa on odottanut jo niin kauan ja välillä on jo tuntunut että koko matkaa ei edes ole tulossa, mutta vihdoin se on todellista! Tuntuu siltä että moni muu jännittää puolestani enemmän :) Älkää jännittäkö, kyllä mä selviän ;)

                                 Ei voi muuta sanoa kuin heippa ystävät ja kesällä nähdään ! <3

Viimeinen lähtijä - Inka

Viimeinen, mutta ei silti vähäinen matkaan lähtijä on Riihimäkeläinen 22-vuotias Inka. Inka on todellinen eläintenystävä ja uskon, että matkan aikana varmasti tulee kohdattua monta ihanaa eläinystävää, jotka Inka haluaisi ottaa mukaansa. Inka myös kiinnostunut nähtävyyksistä, joten hän varmasti meitä myös sivistää viemällä meidät katsomaan erilaisia temppeleitä ym.

Inka on myös lähihoitaja koulutukseltaan ja valmistunut ensihoidon koulutusohjelmasta.  Englannin kielentaito on hyvä ja hän on meidän muiden pelastaja varmasti monessa mutkassa! Inkan kanssa on kuitenkin sovittu, että hän ei voi kaikkea hoitaa meidän puolesta, sillä meidän muiden on myös aika oppia puhumaan englantia. Tämä varmasti onnistuu ainakin Ainon  ja minun kohdalla, koska olemme eri harjoitteluita tekemässä, joten myös varmasti työskentelemme eri osastoilla.

Inka on myös ehtinyt lähihoitaja koulutuksen jälkeen olemaan vuoden armeijan palveluksessa ja arvo nimeltään hän on kersantti. Inka ja minua yhdistää partio tausta, joten johto tehtävät ovat meillä hallussa ;)