Työharjoittelu: Synnytysosasto ja naistentaudit

Kyllä aika rientää, sillä tasan kuukausi sitten lähdimme reissuun. Neljäs harjoittelu viikko lähti käyntiin sairaalassa ja olemme nyt toista viikkoa synnytysosastolla. Tätä osastoa kun alkaa vertailemaan Suomeen, voisi kirjoittaa melko pitkän tarinan, mutta ehkäpä mainitsen suurimpia ihmettelyn aiheita!

Tässäpä teille muutama kuva osastolta:

Metallinen sänky, jossa usein jonkun muun likainen lakana.

 

 

 

Monitori, josta näkee syntyvänlapsen sykkeen sekä supistustiheyden.

Synnytyshuone

"Steriilit" välttämättömät synnytyksessä käytettävät instrumentit

Käsinpesuohje

Omaiset ovat tälläkin osastolla suuressa roolissa. Paikalla on hyvä olla oma äiti tai anoppi, sillä isän taidot hoitaa lasta ovat heikot (tätä myös painottivat tuutorimme). Tänään myös näimme tällaisen tilanteen, jossa vain paikalla oli vastasynytynyt lapsi sekä isä ( äiti oli ollut sektiossa, joten ei ollut vielä samassa huoneessa). Isän piti ruokkia lapsi, mutta eipä oikein onnistunut. Apua onneksi tämä isä sai viereisen sängyn raskaana olevalta äidiltä sekä hänen anopiltaan. He sekottivat maitokorvikkeen lapselle ja sen jälkeen jopa syöttivät sen :D aikamoista... Hoitajille nämä hommat eivät kuulu.

Viime viikolla tapasimme äidin, joka oli juuri saanut kuulla, että hänen sisällään oleva lapsi oli kuollut. Hän odotteli osastolla lapsen ulos ottoa. Tätä hirveää asia vielä korosti se, että hän oli kuuden muun potilaan kanssa samassa huoneessa, joista osa oli raskaana ja osa oli jo synnyttänyt eli tämä lapsensa menttänyt äiti joutui katselemaan ja kuuntelemaan juuri synytyneitä lapsia. Tämän kaiken vielä kruunasi se, että hänen sängyssään oli toinen äiti (tilan puutteen vuoksi - ei harvinaista), joka odotti synnytykseen pääsyä. Voin kertoa, että olimme tästä aika ihmeissään ja pohdimme myös sitä miltä tämä tuntuisi itsestä... Yksinkertaisesti osastolla vain ei ole vaihtoehtoja. Kyselimme myös tuutorilta saako lapsen menettäneet vanhemmat apua esim. terapiasta ja psykologilta, johon vastaus oli että ei. Lääkäri tapaa vanhemmat kerran ja silloin on myös mahdollisuus keskustella koska voi kokeilla uudelleen raskaaksi tulemista. Tuutorit korostivat, että tässäkin perhe on kaikkein tärkein terapia ja siihen turvaudutaan!

Vietnamissa vastasyntynyttä lasta ei mitata, ainoastaan katsotaan paino. Lapsi pestään kunnolla vasta 24 tunnin päästä synytymästä. Lapsen hengitystiät ja silmät pyyhitään vain synytymän jälkeen. Normipaino vastasyntyneelle on noin 2,8-3,2 kg.

Synnytyssalin vaaka löytyi lattialta kenkien luota

Osastolla olemme saanet antaa lääkkeitä lihakseen sekä kanyylin kautta suoneen. Synnyttävä äiti saa kipulääkkeeksi Paracetamol 500 mg sekä antibioottia, jotta ei tule tulehduksia. Kerroimme Suomessa käyettävistä lääkkeistä synnytyksen aikana, saimme nauravan katseen takaisin... Aikamoista tämäkin!

Harjoittelu kaiken kaikkiaan on ollut tähän asti antoisaa ja uusia asioita on opittu! Kävin myös itse testaamassa paikallisen hammaslääkärin (yksityisen) ja kokemus oli todella positiivinen. Suun tutkiminen ja hampaasta kuvan ottaminen maksoi peräti 4€. Ei tiedä vaikka kävisin viisauden hampaani täälä poistattamassa.