Annan matka maailmalle: Viimeisiä viedään

Huomenna lähtee käytiin viimeinen työharjoittelu viikko Huessa. Aika on mennyt niin nopeasti, että oikein harmittaa. Voisin ottaa lisäkuukauden mielelläni. Tietenkään ei parane valittaa, kuukauden loma kuitenkin odottaa :) Viime viikot on ollut työharjoittelun puolesta raskaita viikkoja, sillä olemme aloittaneet lastenhoitotyön harjoittelun keskussairaalassa. Harjoittelun ensimmäinen viikko meni oikeastaan siihen, että odotimme lupia, että saamme mennä sairaalaan. Tässä jälleen korostui vietnamilaisten kyky organisoida ja hoitaa asioita.. Sitä kykyä ei siis ole. Heillä on ollut kuitenkin tiedossa noin 3 kuukautta, se että olemme tekemässä lastenhoitotyön harjoittelua ja tiedossa oli myös mitkä viikot olemme osastolla. Siltikään lupia ei ole voitu hoitaa ajoissa. Tämän viikon olemme saanet olla keskussairaalassa. Koko talo on täynnä erilaisia lastenosastoja (syöpä, ensiapu, munuais ym.) Olemme tutustuneet laboratorioon, vastaanotto huoneeseen (jossa lääkäri otti potilaita vastaan ja tutki heitä ) gastroenterologian (ripuli ym. ongelmat) osastoon sekä munuaissairauksiin. Viimeisellä viikolla eli ensi viikolla pääsemme vielä tutustumaan muihin osastoihin. Itse ehkä eniten odotan lasten syöpäosastoa.

Harjoittelusta raskaan on tehnyt se, että olemme nähneet nyt sitä huonompaa puolta vietnamin terveydenhuollosta. Selvästi meiltä on piiloteltu näitä asioita ja ehkä hyväkin, että totuus iskee päin kasvoja vasta tässä vaiheessa. Olemme muun muassa nähneet tilanteen, jossa potilasta ei hoidettu vaikka potilas olisi ollut tehohoidon tarpeessa. Järkyttävää on myös, että potilas itse harvoin tietää että on vaikka kuolemassa syöpään, sillä omaiset eivät kerro potilaalle asiasta, jotta eivät pahoittaisi potilaan mieltä.

Yliopistolla meitä myös järkytti koirat ja muut eläimet, joilla opiskelijat harjoittelevat hoitotoimenpiteiden tekemistä ja sorminäppäryyttä. Pari kertaa olemme nähneet kun koirat makaavat selällään jaloista sidottuina pöydällä ja yrittävät rimpuilla pois. Järkyttävää! Osa on jopa kuolleita.

Arki muuten pyörii leppoisasti: välillä olemme rannalla, käymme festivaaleilla ja nautimme hyvästä ruuasta ja auringon paisteesta. Eilen olimme päiväretkellä Dong Phong Nha nimisessä paikassa. Huesta bussimatka kesti noin 4 tuntia, mutta kyllä matka oli sen arvoinen. Vuoren sisällä oli 8 kilometriä pitkä joki ja näkymät oli mahtavat. Tämä on jälleen sellainen paikka, joka pitää kokea ( kuvista ei saa samaa irti).