Bohol / Pangalo

Lensimme Boholin saarelle Manilasta paikallisen lentoyhtiön lentokoneella. Astuttuamme maan kamaralle tajusimme, että nyt on tultu landelle. Normi takseja ei näkynyt missään ja lopulta ohitettuamme monet mopo taksit saimme hankittua itsellemme epämääräisen autokuskin, jolta myös jonkialinen matka mittari löytyi. Ahtasimme jälleen kaikki tavaramme pieneen henkilöautoon ja matkasimme perä maassa raahaten kohti majoituspaikkaa. Resortin (Chokolatehills Resort )olimme löytäneet netistä ja sitä oli myös suositellut Lonely Planet. Saimme meille neljälle hengelle"bungalowin" hieman hienommalla versiolla. Kämppä oli melko iso ja sieltä löytyi kaksi parisänkyä ja vessa. Suihkusta tuli vain kylmää vettä, mutta näillä helteillä se ei haitannut. Kämpästämme oli noin kolme askelta uima-altaalle ja 500 metriä meren rantaan (White beach). Kaikkineen paika oli lupaava. Paikka oli saksalais omisteinen ja paikan yhteydessä myös koulutettiin hoitajia. Heillä oli myös mahdollisuus lähteä vuoden työharjoitteluun Saksaan! 

Resortti

Meidän naapuri mökki

Saarelle tultaessa meillä oli melko selkeät suunnitelmat, mitä haluamme tehdä ja nähdä. Saapumis päivän vietimme läheisellä rannalla ja lepäsimme, koska aamu öinen lento oli ottanut sen verran voimille. Illasta lähdimme katsomaan Alona beachin menoa. Ajattelimme tietenkin kätevästi, että tilaamme vain resortille taksin jolla kuljemme 6 kilometrin matkan, mutta ehei. Aina ei ole niin yksinkertaista. Resortin tarjoilija ohjasi meidät hieman "isomman" tien varteen josta löytyi paikallinen taksi tolppa. Minuuttien tinkimisen jälkeen saimme kolme mopotaksia ja veloitusta jokaisesta matkustajasta perittiin 50 pesoa eli alle euro. Inka ja Noora hyppäsivät rohkeina tyttöinä yhden mopon kyytiin. Matka taittui ilman kypärää, mutta onneksi kuski ajoi rauhallisesti ja asiallisesti. Selvisimme! Torstai-iltana buukkasimme meille seuraavaksi päiväksi meri retken hotellilta johon sisältyi villi delfiinien näkemistä sekä snorklaamista. Hotellin naisen kanssa meillä oli hieman kieliongelmia joten aamulla kun tulimme respan eteen odottelemaan kyytiä rantaan saimme kuulla että meidän pitäisi jo olla rannassa. Kyytiä ei koskaan tullut joten omin keinoin vaelsimme rannalle etsimään meidän venettä. Saimme onneksi oman veneen joten saimme päivän mennä omassa tahdissa. Noin puolen tunnin venematkan jälkeen saavuimme delfiini paikkaan jossa myös oikeasti niitä näimme! Ei voinut muuta todeta ku että söpöjähän ne olivat!! Kunnon hyppyjä delfiinit eivät tehneet mutta näyttäytyivät kuitenkin moneen kertaan pinnassa. 

Delfiini

ja lisää söpöläisiä...

Matka jatkui kohti saarta jossa jouduimme yllätykseksemme maksamaan snorklausta varten hengenpelastaja maksun sekä saari maksun (200 pesoa /per nuppi). Snorklaus tapahtui hieman rannasta etäämpänä jonne menimme pikku venellä "oman pelastajamme" kanssa. Näkymät olivat uskomattomat ja jälleen sukelluksen nälkä kasvoi. Monen moisia eri kokoisia ja värisiä kaloja sekä hienoin kokemus MERI -KILPIKONNA! Siistii! 

Matkan lopuksi kävimme myös Virgin Islandilla joka myös valloitti sydämmeni. Kuvat onnistuivat melko hyvin joten niistä pääsee juoneen mukaan... Saari menee joka ilta meriveden alle. 

Virgin Island

Simpukoita!

Meidän vene

Tytöt!

Meritähti

Lauantai päivänä jatkoimme retkeilyä ja suuntasimme näkemis listamme seuraavaan osioon eli suklaakukkuloihin ja kummituseläimiin. Matka alkoi aamusta ja meidät tultiin sovitusti noutamaan resortilta. Päivän aikataulu oli turhan tiukka joten jos menisin uudestaan ottaisin omalle porukalle oman auton ja kuskin. Päivään sisältyi tutustuminen pieneen eläin paikkaan josta löytyi muun muassa käärmeitä, apinoita ja pöllöjä. 

Suklaakukkulat

Suklaakukkuloille kiipesimme muutamat kymmenet askelet. Näkymät olivat hienot ja todellakin kokemisen arvoiset. Päivän aikana tutustuimme myös perhosfarmiin sekä metsään jossa kummituseläimet elivät. Kummituseläimet olivat todella pieniä ja kuvien ottaminen oli vaikeaa. Matkaan kuului lisä kustanteinen lounas joka taoahtui veneellä. Ravintolassa oli seisova pöytä jossa tarjolla oli Filippiiniläistä ruokaa. Ruoka ei kyllä vienyt kieltä mennessään mutta kyllähän siitä täyteen tuli. Vene risteili samalla jossain joessa ja pysähtyi katsomaan paikallisetn laulu ja tanssi esitystä.

Perhosfarmin perhoset

Jokimatkan esitys :)

Sunnuntaina päätimme ottaa iisisti ja makoilimme rannalla ja nautimme täydellisen sinisestä merivedestä. Maanantai aamuna saimme jälleen nousta varhain, koska lähdimme katsomaan valashaita! Venematka kesti yli kaksi tuntia (takaisin yli neljä tuntia, koska vene oli pieni ja aallot olivat isoja). Mutta matkasta ei voi valittaa, sillä olihan se siistiä uida kavereiden kanssa. Saaren lähellä oli alue, jossa valashait olivat aamupäivästä kun turistit kävivät niitä katsomassa. Alueella oli yli 10 valashaita ja pituudeltaan ne olivat yli 10 metriä. 

Minä ja valashai!

Koko saari reissun vielä kruunasi tiistaipäivän sukellusreissu. Minä, Inka ja Aino olimme sukeltamassa ja Noora snorklaamassa. Filippiinien olosuhteet ja meri ovat kyllä loistavia kumpaankin touhuun. Merenalainen elämä oli jälleen kiehtovaa ja tulipa sitä nähtyä sukelluksien aikana neljä kipikonnaakin (lisäksi veneestä kolme kilpparia!). Korallit olivat myös upeita sekä tietenkin eriväriset ja kokoiset kalat. 

Sukeltajat ja opas miehet :)

Kilppari!

Kaikki ok!

Jättisimpukka.

Keskiviikko aamuna jatkoimme hieman haikein, mutta silti odottavin tunnelmin matkaa viimeistä loma maatamme kohti eli Etelä-Koreaa. Busan ja Lauri (veljeni ) täältä tullaan!